Hiihtolomalla tuli oltua mökillä viikon päivät. Pakkasta oli kyllä perhokalastukseen aivan liikaa, mutta päivät olivat kauniita. Joten joelle. Keskityttiin lähinnä kuvaamaan, kun oli hienot kelit. Kalastelin jokin verran, mutta ilman tulosta, enemmän sellainen hyvä fiilis ja rentoa yhdessäoloa-kalastusta. Toki juuri tuollaistahan kalastuksen pitäisi olla, ei kahvasta puristamista ja "ärräpäitä". Silti jokainen perhokalastaja ja muutkin tietävät , mitä tarkoitan. Kelit on ihan mitä sattuu ja kala ei syö, vaikka ollaan sillä huippu paikalla! Liian totista, liian totista, miksi? Kai ihmisluonto on vaan sellainen, oi niitä jotka osaavat ottaa asiat, niinkuin ne on. Miten milloinkin....hyvin, päin seiniä, miten milloinkin. Tuota taitoa tarvitaan myös perhokalastamisen jalossa harrastuksessa. Siis nauti ja varsinkin silloin kun olet tekemässä sitä, mitä eniten rakastat.
